Konungskär

Korpoströmin kartanon torpparit asuttivat Konungskäriä vuodesta 1820 alkaen. Elämä oli niukkaa ja ankaraa. Silakan kalastus piti perheen hengissä. Omiksi tarpeiksi oli pieni perunamaa, lehmä ja lammas tai pari. Eläinten talvirehuksi kerättiin kaikki mitä saaresta irtosi puiden lehtiä ja jäkälää myöten. Silakan sisälmykset ja päät kuivattiin.

Järjestyksessään ensimmäinen Konungskärin torppari oli Mathias Sundström ja hänen vaimonsa Anna Christina Johansdotter. Vuonna 1826 he muuttivat saarelta pois ja heidän vanhimmasta tyttärestään Gustavasta tuli Konungskärin torppari 24 vuoden iässä. Gustava avioitui vuonna 1829 Mathias Mattsonin (Brunskär, Norrgård) kanssa, joka kuitenkin hukkui pari vuotta myöhemmin ollessaan vain 31-vuotias. Tuossa vaiheessa perheessä oli puolitoistavuotias lapsi. Gustava avioitui toisen kerran vuonna 1834 Henrik Herman Fagerströmin kanssa (Rumar) ja he saivat kaksi lasta.

Kaikista Konungskärin torppareista eniten lapsia, kaikkiaan 9, saivat Adolf Teodor Blomqvist ja hänen vaimonsa Maria Serafina Mattsson. Lapset syntyivät vuosina 1897-1910. Viimeinen torpparin leski muutti Konungskäristä pois vuonna 1916 ja paikka hiljeni. Kunnes sitten majuri Otto Wahlroos vuokrasi paikan ja rakensi sinne metsästysmajan vanhan torpan hirsiä hyödyntäen. Metsästysmajalla kävi vieraana mm. marsalkka Mannerheim.

Metsästysmaja on olemassa edelleen tänä päivänä. Se siirtyi aikanaan testamenttilahjoituksena SPR:lle, joka avasi ovet saariston kulkijoille. Vuonna 1976 SPR myi paikan Metsähallitukselle ja se liitettiin Saaristomeren kansallispuistoon. Metsästysmaja toimii autiotupana. Kesäisin lampaat laiduntavat Konungskärin kauniilla kedolla ja liikuskelevat myös naapurisaaren Birskärin puolella. Saarten välissä kulkee kävelysilta.